torstai 3. marraskuuta 2011

Osa 1. Amy Smith



Tässä on Amy Smith. Amy on kiinalainen ja on nyt muuttanut kauas kotimaastaan Simcityyn maalaiskaupunkiin nimeltä Appaloosa Plains. Hänen piirteensä ovat urheilullinen, huolehtivainen, perhekeskeinen, toivoton romantikko ja ruokavirtuoosi. Amy ei muuttanut Kiinasta pois täysin sulassa sovussa perheensä kanssa. Nyt on aika aloittaa aivan uusi elämä uudessa maassa. Amy oli ottanut mukaansa vaivaiset 8308§, joten ei hän mitään luksus taloa saanut.


Amy sai rahoillaan ostettua pienen talon. Parempi sekin, kuin taivasalla nukkuminen, jota monet olivat joutuneet kokemaan hänen kuulemansa mukaan.


Amy päätti lähteä hakemaan töitä. Urheilu olisi mieluinen ammatti. Amy oli Kiinassa pitänyt simfu-tunteja, joten hänellä oli jo hyvä kunto.


Käsivoimat Amylla eivät kuitenkaan olleet erityisen hyvät, joten hän meni kuntosalille treenaamaan. Ilmeestä voi päätellä, että lihakset olivat aika kovilla…


Amy tutustui Erika Wainwrightiin(nimi keksitty). He tulivat hyvin toimeen kunnes Amy alkoi puhua kuntoilusta, josta Erika ei ilmeisestikään pitänyt. ”Voi noita nykyajan teinejä. Löhöävät vain sohvalla kaiket päivät”, Amy ajatteli.



”Kuules Erika, oletko sinä tiennyt, että kuntoilu on todella tärkeää terveyden kannalta?” ”Tiedänhän mä, mut ei se oo mul mikää tärkee juttu. Se on tylsää. Sitä paitsi meillä on lukiossa liikuntaa 8 tuntii viikos et se saa riittää”, Erika vastasi.




Amy päätti jättää nuorten liikuntaohjeistukset sikseen ja lähteä talsimaan kotiin päin. Saakoot vanhemmat hoitaa lapsiensa asiat. Matkalla Amy tapasi miehen nimeltä Zac. Zac oli oikein mukavan oloinen ja Amy juttelikin miltei koko illan hänen kanssaan.



Kuten arvata saattaa, Amy oli iskenyt silmänsä Zaciin ja oli vieläpä saanut selville, että tämä oli vapaa. Amy oli myös todella nopea toimissaan ja laittoi heti flirttiä kehiin eikä Zac vastustellut yhtään.



Kello alkoi pian näyttämään paljon ja Amyn piti mennä kotiinsa. Hän ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan pois Zacista. Hän oli aivan varma siitä, että Zacista tulisi vähintäänkin hänen hyvä ystävänsä.



Maukkaan iltapalan jälkeen Amy meni petiin. Uni maistui hyvin pitkän päivän jälkeen. Onneksi hänellä olisi vielä edessä yksi vapaapäivä ennen töiden alkua.



Aamulla Amy meni hakemaan lehden. Hän vilkaisi ensimmäiseksi päivän tapahtumia. ”Esteratsastuskilpailut. Niitä voisikin mennä katsomaan”, Amy päätti.



Amy lähti kävelylenkille ja näki matkan varrella hevosen. Hän syötti sille porkkanaa. ”En tiennyt, että hevoset ovat näin ihania”, Amy huokaisi.



Hän meni kysymään omistajalta, saisiko ratsastaa tämän hepalla. Mies katsoi Amya pitkään ja karjaisi: ”Et todellakaan saa! En minä edes tunne sinua!”



Yhtäkkiä Amy muisti Zacin ja yritti soittaa tälle. Hän joutui kuitenkin pettymään sillä Zac ei vastannut.


Amy vilkaisi kelloa ja huomasi että estekilpailut olivat jo alkaneet. Niinpä hän lähti kiireen vilkkaa kohti ratsastuskeskusta.




Kilpailujen loputtua Amy koitti jälleen kerran soittaa Zacille. Tällä kertaa taisi onnistaa.



Tai sitten ei. Amy olikin kuullut vain Zacin vastaajan.





.



Amy ei kuitenkaan mennyt kotiin murjottamaan vaan hän suuntasikin kohti illan menomestaa.



Amy tapasi siellä Sophie Colemanin. Hän kertoi, että oli uusi asukas Appaloosa Plainsissa ja kaipaisi neuvoja. Ja niitähän tuli…



Sophie ja Amy tulivat hyvin toimeen keskenään. Näytti heillä olevan hauskaakin.



Heille selvisi myös, että heillä oli paljon yhteistä. Ainakin kolme samaa piirrettä.



Sophie sai suostuteltua Amyn tanssimaan ja niin he nyt tanssivatkin. Amylla ei ollut vähään aikaan ollut niin hauskaa… Paitsi Zacin kanssa tietysti.



Amy meni kotiin nukkumaan. Hän oli niin väsynyt.



Aamulla Amy päätti vielä kerran soittaa Zacille. ”Kolmas kerta toden sanoo”, hän mietti.


Tässä oli Lc Smithien ensimmäinen osa. Toivottavasti piditte siitä:) Kommentit ovat aina kivoja, ja toivon niiltä jotka lukivat Gomesien tarinaa, vertailevaa kommenttia Smithien ja Gomesien väliltä. Itse pidän enemmän tästä. Nyt saatte jännittää, että vastaako Zac Amylle:P


























6 kommenttia:

  1. Tarina vaikuttaa ihan mukavalta, joskin muutama seikka jäi häiritsemään hieman. Kuvien otossa kannattaa kiinnittää huomiota kuvakulmiin ja siihen, ettei niissä näy esim. ajatuskuplia tai timanttia. Kuvat olivat lisäksi aika pieniä. :( Teksti oli paria poikkeusta lukuunottamatta ihan sujuvaa, luen seuraavankin osan! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, että pidät tarinastani. Olen koittanut saada ajatuskuplia ja timanttia piiloon. Siihen on koodi eikö niin? Olen kuullut sen jossain, mutta en muista sitä.

    VastaaPoista
  3. Kiva tarina! Et siis aijo jatkaa edellistä vai. Mut Amy on söden näkönen!

    VastaaPoista
  4. Ihan kiva tää uus tarinas on (--: Pidemmät osat ssais vaan olla.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista:) Gomeseja en ainakaan näillä näkymin ole jatkamassa. Pidempiä osia voin tehdä. Ensi osasta en tiedä. Saatta olla aikaa samaa luokkaa, kun tuli niin hyvä lopetuskohta siihen.

    VastaaPoista